Osa sisältää Extreme Violance modin karua jälkeä, joten jos et ole valmis katsomaan kuvia väkivallan uhrista suosittelen sinua skippaamaan!

Oliko Faizalin päätös paeta oikea? Vai pitäisikö alkaa katumaan? Jatka lukemista ja näet seuraamukset! ;)

 

Oli todella myöhä yö, kun perhe saapui kaukaiselle mökille. Mökki oli niin kaukana muista ihmisistä, ettei mitään pahaa voisi tapahtua. Taru lähti kapuamaan rappusia Cassandran kanssa Faizalin tullessa perässä matkatavaroiden kera. Ei tämä ihan sellaiselta häyöltä vaikuttanut..

 

Taru laittoi Cassandran parisängylle nukkumaan ja halasi Faizalia niin kovin, kuin ikinä pystyisi. Hön halusi tietää heti, miksi hänen rakas miehensä oli niin vaitonainen ja allapäin.

 

He istuivat pöydän ääreen ja Faizal alkoi kertoa puoli totuutta. Hän kertoi uhkaus puhelusta, joka juonsi raha ongelmista, joita hän peri isältään, joka oli mafioosossa. Sitten hän selitti äidin kuuluisuuden haittaavan asioita ja mielenterveyttä. Hän keksi hullun fanin, joka seurasi kaikkia perheen liikkeitä.

- ..Siksi tulimme tänne hengähtämään rauhassa. Toivottavasti äiti saisi asiansa hoidettua siellä päässä, Faizal sanoi pyöritellen silmiään turhautuneesti mainitessaan sanan äiti. Oikeasti hänellä ei ollut, mitään perhettään vastaan. Toivotaan, että uhkaaja toteuttaa toiveensa ja ottaa äidin, jotta juoni näyttäisi tältä. Kamala ajatus, mutta se oli ainoa, mikä Faizalin päässä kokoajan pyöri.

- Ihana Fazi, kun ajattelit Cassandraa. Ei todellakaan olisi hyvä kasvaa tuollaisessa ympäristössä. Mutta ymmärrätkö sinä, että joudumme äitisi takia aina ongelmiin? Nytkin vietämme pikkuisen syntymäpäivät täällä keskellä ei mitään. Juuri ja juuri saamme vettä ja valoa. Hellasta ei tietoakaan, Taru tuhahti. Hän oli kovin harmissaan tästä kaikesta. Hän uskoi miestään ja ajatteli tämän olevan ihan järkevä selitys.

 

Taru oli lähtenyt lenkkeilemään, joten Faizal jäi  Cassansran kanssa mökille touhuamaan yhdessä. He opettelivat numeroita, leikkivät ja halailivat. Aika kului yllättävän nopeasti täällä.

 

Pikku Cassandran tuli, kuitenkin ikävä äitiään ja hän taapersi terassille huutoitkemään äitiä.. Faizal riensi hädissään hakemaan tytön sisälle ja hyssytteli. Hän ei voinut olla sata varma, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, mutta tyttöä hänen oli suojeltava.

 

Pian onneksi Taru palasi lenkiltä suihkuun ja hellimään perhettään. Mikäs sen parempaa, kuin ottaa ilo irti upeasta luonnosta ja hiljaiselosta. Kaukana kaupungin kohinasta ja kuuluisan anopin ongelmista..

 

Päivä ja ilta oli kulunut normaalisti. Oli jälleen uusi päivä, jota kolmikko vietti kaikessa rauhassa mökin sisäpuolella välillä käyden tytön kanssa kävelyllä. Faizalin puhelimeen pärähti tekstiviesti..

 

Faizal oli järkyttynyt lukiessaan viestinsä. Eikä aikaakaan, kun puhelin alkoi soida, mutta hetkinen?! Tarun ja Faizalin molempien puhelimet alkoivat soida... "Kaksi on pois pelistä" Faizal kuiskasi.

 

Kaksikko vastasi ihmeissään puhelimen. Molempien aloitus lause kuului näin:

- Moi äiti

Ja asia puhelimessa oli myös sama. Emily ja Thisha olivat löytäneet miehensä kodin lattialta makaamassa kuolleena. Molemmat oli murhattu muutaman tunnin sisällä toisistaan. Tappaja olisi todennäköisesti sama. Molempien hymyhyytyi. Heidän isänsä oli poissa.

 

***

Tapahtui muutama tunti sitten Solliesin kotona.

Ei ehtinyt sanoa juuta eikä jaata, kun tummiin pukeutunut muskelimies oli vääntänyt rakkaan Genjimme niskat nurin. Hän oli kerinnyt huutamaan apua ja anelemaan, mutta mikään ei auttanut. Mies oli tehnyt työnsä ja pakeni kauemmas. Viimeiset sanat Genjille oli.

- Biologinen isä kuoli jo aiemmin. Nyt oli sinun vuoro. Piankos saa poikasi kyytiä, tyhjällä äänellä. Päälle pahaenteinen nauru.

 

Fia ryntäsi olohuoneeseen kuullessaan ääniä sieltä. Hän oli juuri päässyt koulusta ja näki kuoleman. Hän juoksi kuoleman luokse ja järkytyksestä toivuttuaan alkoi anella isäänsä takaisin. Kun tämäkään ei auttanut Fia soitti äitinsä kotiin ja itki. Ainoa, mitä Genjistä oli jäljellä oli ruumis ja tuo tuskaiseksi vääntynyt ilme.

 

Ei auttanut vaimo paran anelut eikä tyttösen. Kuolema korjaa tuskaisesti ilman empatiaa. Se oli hänen työnsä. Ainoa, mitä kuolema sanoi oli.

- Se oli jo toinen murha muutaman tunnin sisään. Te olette varmastikkin seuraava, kuolema hymähti ja tuhkasi Genjin.

Genji olisi nyt poissa. Hän, joka aina suojeli perhettään siirtyköön nyt ajasta ikuisuuteen. Hän, joka kaikella rakkaudella lapsiaan siunasi ja lapsenlapsensa kasvatti. Kaikkensa teki, mutta riittikö se? Palkaksi hänet tapettiin Emilyn miehen ja pojan julmuuksien takia. Kuin kultainen vesi siellä hän taivaan kannen päällä katselee ja iloisesti sorisee. Olisi hän ehkä pian vanhuuteen kuollut. Mutta suo tätä tuskaa ei kellekään.

Rakkaudellamme muistaen lukijat, LadyShimer ja Soliesin perhe! <3

 

***

 

Päivät kuluivat eikä kukaan mökissä ollut enää iloinen. Cassandra itki vanhempien surua ja huomiotta jäämistä. Faizal itki adoptio isäänsä ja miettiä kaikkia julmia asioita, mitä hän lapsuutensa ja nuoruutensa aikana sanoi ja antoi hänelle. Se teki kipeää, sillä hänen tyhmän siirtonsa vuoksi kaikille rakas Genji oli siirtynyt ikuisuuteen. Mutta kuka ja miski teki tämän? Miten tämän selittää Tarulle? Kaikkihan sen tietää, ettei tämä silkkaa sattumaa ole, muttei kukaan tähän osannut varautuakaan.

 

Taru istui yksin nuotion äärellä itkemässä. Pian Faizal oli saanut tytön nukkumaan ja toi vaahtokarkit mukanaan. He grillasivat ja muistelivat hyviä ja huonoja päiviä pois menneiden kanssa. Faizal itki vuolaasti ja hän kertoi synkän salaisuuden.

- He tapoivat myös biologisen isäni enkä kerinnyt maksamaan lunnaita ajoissa. Sain viestin juuri ennen puheluitamme. Jos olisin tajunnut, että kyse on niin paljon isästä ja minusta en olisi antanut tämän tapahtua, Faizal surkutteli. Taru katsoi miestään hämillään eikä ymmärtänyt, mitä tämä selitti.

- Palkkamurhaajalta tai muultakaan hullulta ei voi välttyä kuuluisassa perheessä. Pelkään, että sinä olet seuraava... Mutta ei tämä vikasi ole. Se olkoon julmetun isäsi langettama kirous meille, Taru hymähti lopuksi.

 

Pian he nousivat seisomaan ja Faizal kuivasi Tarun kyyneleet hänen poskeltaan. Siinä he olivat julmassa maailmassa pian ehkä enää kahden. Taru ei, kuitenkaan osannut vielä katua, sillä hän ei ymmärtänyt Faizalin oikeasti olevan osittain syyllinen.

- Älä huoli kulta. Kun asiat rauhoittuvat, palaamme parin päivän sisään kotiin tukemaan perhettämme. Annetaan Cassandralle syntymäpäivä vielä täällä. Äitini on todennäköisesti poistolaltaan ja syyttää meitä tästä. Emmehän me sellaista halua viattomalle tyttärellemme, Faizal kuiskasi pehmeällä äänellä. Hän suukotti Tarun otsaa ja poskea samalla hyväillen naistaan. Oikeasti Faizalia pelotti

KIITOS, KUN LUIT! <3 

Mitäs tykkäsitte tästä käänteestä? Toivottavasti kuvat ovat sopivia tälle sivustolle. Yritin aktsoa, ettei mikään olisi liian raakaa. Miten tästä jatketaan? Mikä on Faizalin tuleva siirto pahaa vastan?

 

 

~ Rakkaudella LadyShimer 

 

(19 kuvaa)