Kirjoitan Fian näkökulmasta. Fia oli pitkään perheen lellikki ja nuorin. Todella rakastettu adoptio tytär. Genjin elämässä hän on tärkein, koska hän on oikeastaan ainoa lapsi hänelle. Nyt, kuitenkin Tarun muutettua heille ja vauvan tullessa maailmaan menee Fian koko elämä uusiksi. Tässä hänen ajatuksiaan matkan varrelta! :)

 

3.12.2019_12.02.08.jpg

 Kaikki vain hössöttivät Tarulle ja ostelivat tulevaa vauvaa varten kaikkea uutta. Ruokapöydäsä äiti kertoi, että muutamme vauvan syntymän jälkeen toiseen taloon, koska rahatilanne oli parempi. En minä rahasta, mitään ymmärrä, mutta tiesin vauvan vievän tilaa. Olin innoissani vauvasta ja pidin kovasti Tarusta, mutta koin muuttaneeni ennen lukioikää riittävän monta kertaa. Elämäni muuttui kokoajan uusdeksi. Ei tämä ole enää minun elämäni.

Nousin pöydästä juhla-aterian jälkeen. Koin olevani todella yksinäinen, sillä kukaan ei jaksanut leikkiä kanssani.

- Fia, haluaisitko lähteä leikkipuistoon viettämään päivään kahdestaan? Taru kysyi minulta.

- Tottakai! Ei ollakaan pitkään aikaan menty kaksin! Olin todella innoissani ja juoksin hakemaan kaiken tarvittavan.

 

7.12.2019_15.53.42.jpg

- Lupaathan Taru minulle, että leikit kanssani, vaikka saat vauvan. Olet paras leikkikaveri, sanoin haikeasti silitellen mahaa. Yhtäkkiä huomasin vauvan liikket.

- Se potkaisi! Kiljahdin riemusta. 

 

7.12.2019_15.53.21.jpg

Teimme ystävyytemme merkiksi lantiopumpsahduksen. Se oli meidän salainen merkkimme.

- Lupaan kultapieni, ettei kukaan unohda sinua! Olet aina ja ikuisesti perheen rakas Fia. Sitä paitsi voit saada vauvasta parhaan leikkikaverin, Taru naurahti.

 

7.12.2019_15.55.04.jpg

Sitten alkoikin tylsin osuus koko leikkipuisto seikkailussamme. Teimme Tarun kanssa yhdessä viikonloppu läksyt ennen, kuin saimme aloittaa leikit. Taru huolehti minusta todella paljon ja uskon, että hänestä tulee paras äiti. Matematiikan läksyjen jälkeen aloitimme seikkailun.

 

7.12.2019_15.56.24.jpg

Lähdimme lentämään raketilla kohti seikkailua. Olin aivan innoissani, koska Taru jaksoi kehitellä meille niin paljon uusia yhteisiä ja hauskoja leikkejä. Hän oli väsynyt raskaana oleva tyttönen. Vain vähän minua vanhempi, mutta maailman paras leikkikaveri. Jopa Faizalia parempi!

 

7.12.2019_15.59.19.jpg

Tarun käännettyä selkänsä minulle en voinut vastustaa kiusausta. Minun oli ihan pakko sotkea leikkipaikka. Haluan paljon huomiota kaikilta enkä osaa käsitellä asioita, joita olen kuullut. Onneksi Tarulle voi puhua aina kaikesta. Aloin kyllä hieman jännittämään, jos vaikka vauva syntyisikin puistoon!

 

7.12.2019_16.00.36.jpg

Kiersimme koko puiston, jonka jälkeen viimeisenä pisteenä oli ratkaista palikka arvoitus yhdessä, että voittasimme pahikset.

- Tämä oli oikeasti hauskin leikki ikinä! Olet ihan paras Taru, mutta voisinko mennä täömän jälkeen katsomaan luokkalaisiani telineille.

- Tottakai minä kaipaankin hieman levähdys taukoa tämän mahan kanssa, Taru huokaisi ja oli helpottunut. Vauva esti häntä leikkimästä niin paljon, kuin haluaisin. Onneksi saan pian uden ystävän.

 

23.11.2019_13.45.46.jpg

Näin parhaat ystäväni kaksoset. Leikimme heidän kanssaan hippaa telineillä, kunnes heidän oli aika lähteä. Ihmettelin samalla, mihin Taru oli kadonnut, mutta ehkä hän huutaisi, kun lähdetään.

 

23.11.2019_13.45.00.jpg

Olin todella hämmentynyt. En tiennyt, mitä nämä tunteet olivat joita sisälläni pyöri luokkamme uuden pojan kiivetessä viereeni. Hivuttauduin hieman lähemmäs tutustuakseni poikaan. En muistanut hänen nimeään, m utten kehdannut myöskään sitä uudelleen kysyä. Katsoimme vain hölmistyneinä toisiamme, koska keskustelunaiheet loppuivat todella nopeasti kokoajan. En minä normaalisti reagoinut näin.

 

23.11.2019_13.46.04.jpg

Katselin telineeltä ympärille ja näin, että Taru makasi haisevana maassa. Pahoittelin pojalle ja kiiruhdin herättämään Tarua.

- Ei nyt nukuta! Kello on varmasti paljon ja kikki ovat huolissaan. Mennään kotiin hölmö, naurahdin saaden Tarun heräämään. Hän katsoi hölmistyneenä ympärille ja lähdimme yhdessä kotiin. Vilkutin amtkalla pojalle ja hymyilin todella leveästi. Koko matkan puhuimme tästä pojasta ja Taru naurahti. Hän väitti, että olisin ihastunut poikaan! Ei kai! Enhän minä ollut tarpeeksi vanha siihen.

 

23.11.2019_13.47.30.jpg

Saavuimme kotiin ja iltapesun jälkeen leikimme isin kanssa nukkekodilla. Hän oli myös todella hyvä leikkimään. Perheessämme äiti oli aina kiireinen faniensa kanssa ja välillä tuntui etten tuntisi häntä. Fiazal oli etääntynyt koko perheestä, joten isä selitti asioita minulle. Faizalia kuulemma pelotti olla isä. Ihan hupsu veli!

- Isä. Rakastatko sinä minua, vaikka Faizal saa lapsen?

- Tietenkin höpsö. Olet aina oma tyttäreni, isä katsahti minuun ja suukotti poskeani.

- Kuulin yksi päivä, kun puhuitte äidin kanssa. Mikä on adoptoitu? Kuka on Hamza? Miksi Taru ei asu omassa kodissaan?

Katsoin isääni ihmeissäni. Näin, kuinka hän käänsi katseensa pois ja silmät alkoivat kostua kyyneleistä. Mietin hiljaa mielessäni, miksi menin kysymään, mitään. Sitten isäni selitti koko tarinan. Olin aivan itkuinen. En oikeasti ole isän ja äidin. Vaan jonkun joka hylkäsi minut. Eikä Gen ole Faizalin perhettä. Meillä on eri isät. Pääni oli aivan pyörällä ja yritin sulatella illan keskusteluja.

 

7.12.2019_16.08.34.jpg

- Tiedän, että sinun on vaikea ymmärtää, mutta sinun on tiedettävä totuus. Olemme silti vanhempasi, vaikkemme biologisesti. Ilman sinua en, koskaan olisi voinut olla isä. Viimeinen lause helpotti oloani. Minun ansiosta Gen sai olla isä. Vaikka perheeseemme tulisi vauva se ei olisi isällä, mitään sukua. Olisin siis aina isän rakas. Siihen oli hyvä nukahtaa.

Silloin en, kuitenkaan tiennyt, mitä sinä yönä tapahtuisi. Minun jo nukuttua Faizal ja Taru lähtivät sairaalaan. Aamulla minua odotti yllätys heidän huoneessaan...

 

15.12.2019_15.21.29.jpg

Minut johdatettiin katsomaan veljen tyttöäni Cassandraa. Olin aivan kauhuissani katsoessani kehtoon. Juoksin ulos huoneesta salaman nopeasti enempää selittelemättä. Vauva jäi itkemään huoneeseen kolistelujani oli kai yrittänyt nukkua..

 

15.12.2019_15.22.04.jpg

- Te kaikki valehtelitte! Vihaan teitä! Tarun hymy laantui katsoessaan minua ja päätin jatkaa.

-  Eihän sen kanssa voi tehdä, mitään! Huusin ja juoksin itkien pois Tarun jäädessä järkyttyneenä paikalleen seisomaan. 

 

Viikot kuluivat, kuin siivilälä. Äiti oli pettynyt, siitä miten kohtelin uutta perhettämme. En kyennyt edes katsomaan kakka vaipoissa pyörivää otusta. Minua inhotti ajatuskin, että hän olisi leikki kaverini joskus. Vihasin kaikki enkä halunnut enää, koskaan puhua heille. Sitä paitsi koko maailma pyöri nyt vain Cassandran ympärillä. Aina ennen nukkumaan menoa itkin surusta. Olin taas yksin ja se johtui varmasti siitä, etten ole veri sukua. Olenhan vain adoptoitu toisin, kuin Cassandra. En ole oikea Solies.

 

KIITOS, KUN LUIT! <3

 

 

~ Rakkaudella LadyShimmer