Tämän osan kirjoitan Faizalin näkökulmasta. Osa sisältää päällekäisyyksiä Emilyn osien kanssa, koska tämä on kuvattu samaan aikaan. Tämä selittää myös, miksi Emilyn osissa ei näy Fazia. Loppuun vielä tiedoksi, että mt ongelmani ja olematon aikani eivät anna periksi, joten kirjoitan vaihtelevasti. 

Seuraava osa tämän jälkeen tulee olemaan väliosa kaikkittietävän kertojan näkökulmasta, jotta näemme, mitä sitten tapahtuu. Sen jälkeen on aika ottaa isän ja Fian näkökulmasta osat, jotta ollaan taas lähempänä Faizalin aikuisuutta ja sukupolvien jatkumista.

 

- Äiti, voinko mennä Tarun kanssa keilaan tänään?

- En tiedä. Hoida kouluhommat isän kanssa ja kysy isältä, tuhahti Emily stressaantuneena. Näin hienosti äiti osasi käyttää perheen yhteisenkin hetken. Eihän minulla ollut, kuin äiti, adoptioisä ja tyttöystävä. Ai niin melkein unohtui epävirallinen pikkusisko adoptiosta. Sitä paitsi luuliko äiti oikeasti, että näkisin Tarua taas? Vastahan me vietimme ainakin kolme viikkoa, joka päivä yhdessä tai puhelimessa. Oli aika kokeilla, jotain uutta, mutta ensin kouluhommat...

 

- Ja sitten laitatte numeron paikalle x ja y, sitten saatte yhtälön ja voitte.. Miten isä voi puhua asioista näin paljon? Ihan, kun ne muka olisivat yksin kertaista.. Hei! Kirjoittaako siskoni tämän tuosta noin vain, vaikka opettelee vasta ja minulle nämä ovat kertausta... Näitä miettiessäni isä lopetti ja kaikki oli valmista. Ainakin melkein.

 

Olin lähtenyt koettelemaan rajojani. Kukapa nyt ei haluaisi villiä nuoruutta. Ei Taru huomaa, vaikka pari iltaa viettäisin näin.

 

- Kai sä ymmärrät, että me ollaan kusessa, jos poliisit tulee. Meidän baarissa on alaikäinen, blondi valitti.

- Anna olla. Katsotaan, mitä tuleva meille tuo, keerhon johtaja sanoi ja lähti varmin askelin etäämmälle tarkkailemaan.

 

- Hei komistus, miten sinä tänne eksyit?

- Halusin vain päästä hetkeksi irroittelemaan. Rakastan tanssia ja kuulin, että olette Simlandian paras tanssikerho, Faizal lepertelin kauniille nuorelle naiselle. Meinasin unohtaa rakkaan tyttöystäväni kokonaan. Sillä tämän paikan naiset olivat todella kiehtovia.

 

Tapasin kerhon johtajan. Hän oli häikäisemättömän upea tapaus. Päästäkseni mukaan tähän kaikkeen minun oli näytettävä parhaat tanssiliikkeeni. Meillä oli todella hauskaa yhdessä. Ehkä hieman koin ihastumisen tunnettakin.

- Wow! Ei se ainakaan taidoista ole kiinni pääsetkö mukaan. Olet aika lipevä tapaus, nainen naurahti minulle.

Tämän illan jälkeen olin osa heitä.

 

Vaihdoimme puhelinnumeroitamme ja kävimme sääntöjä läpi. Joka viikonloppu ilman alkoholia mukana. Toki ottaisin vähän, mutta en halunnut ongelmia clubille vuokseni. Juttelimme pitkän tovin, kunnes happy hour alkoi ja kaikki ryntäsivät tiskin luokse.

 

Otin pientä purtavaa ja katsoin tovin vierestä, kuinka kaikki joivat itsensä humalaan ja tanssivat yön pikkutunneille saakka DJ:n tahdissa. En kestänyt tätä yksinäisyyden tunnetta. Hetken mieleeni iski Taru ja mietin hetken pitäisikö minun laittaa hänelle jotakin, mutta lopulta unohdin koko ajatuksen.

 

- Yksi talon erikoinen! Huikkasin baarimikolle ja näin hänen epäilevän katseensa harhailevan pitkin baaria. Lopulta hän teki minulle loistavan paukun ja pääsin menoon mukaan. Se poisti kaikki estoni ja olin, kuin kotonani.

 

Istahdin tiskin ääreen vaihtamaan muutamia sanoja kerhon jäsenten kanssa tullakseni tutuksi heillekin. Olin monen mielestä upea tapaus ja kaikki eivät onnekseni edes huomanneet minun olevan alaikäinen. Sain monia drinkkejä upeilta naisilta ja mukavilta miehiltä. 

Pian baari olisi menossa kiinni ja kerhon johtaja otti minut käsi kynkkään ja talutit taxille kanssaan. Vaihdoimme muutaman sanan ja hän saattoi minut kotipihalleni. Sieltä hiivin varovasti kotiin nukkumaan humalaa pois. Olihan pian taas kouluakin..

 

*Kuukausi myöhemmin*

Olin päässyt moneen sopivasti mukaan ja pidimme kerran kuukaudessa raunioilla tanssibileet. Ne olivat kovaa luokkaa ja asiellä sai uusia ystäviä. En ollut pitänyt vähään aikaan Taruun, mitään yhteyttä ja tämä piti minulle mykkäkoulua ja äitikin alkoi olla huolissansa. ITse halusin vain ottaa ilon irti kaikesta ja bailta menemään niin kauan, kuin nuorena voisin. Minä en tulisi koskaan lisääntymään, jos tämä on aina yhtä hauskaa tuumin mielessäni.

 

Pian tunsin kylmiä väreitä pitkin selkääni ja tunsin polttavia katseita ihollani. Jokin ei nyt olu kohdallaan. Niimpä päätin kääntyä katsomaan ja näin edessäni Johannan. Yritin nielaista, mutta tuntui, kun kurkussani olisi valtava pala jumissa. Miten minä tämän nyt selittäisin? Johanna on äitini paras ystävä...

- Faizal! Johanna huudahti nähdessään minut.

 

KIITOS, KUN LUIT! <3

 

 

~ Rakkaudella LadyShimmer